Yleistietoa puuverhouksista

Suomalainen sahatavara

Suomessa ulkoverhouspaneelit- ja laudat valmistetaan pääasiassa kuusesta. Sahatavaran laatu riippuu muun muassa puun tiheydestä, syysuunnasta sekä oksien määrästä ja koosta. Pohjoisessa puu kasvaa hitaammin jolloin siitä tulee luonnollisesti tiheäsyisempää. Tiheäsyinen puu on lujuudeltaan, säänkestävyydeltään ja mittapysyvyydeltään huomattavasti parempaa kuin leveäsyinen puu (nopeasti kasvanut puu). Tämä johtuu siitä, että tiheäsyisessä puussa on vähemmän solurakenteeltaan heikompaa kevätpuuta. Ulkoverhoustuotteet valmistetaan latvatukista, koska siinä on vähiten sydänpuuta (pehmeä ydin eli nuorpuu) ja pienimmät oksat.

Kaiken kaikkiaan metsien kasvu on nykyisen tehokasvatuksen aikakautena nopeampaa kuin aikaisemmin. Metsien lannoittamisen seurauksena puuaineksesta tulee tasalaatuista mutta tiheys jää alhaiseksi. Tästä johtuen sahatavara vaatii ulkotiloissa käytettynä tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen pintakäsittelyn.

Kestävä ulkoverhous

Tärkeimmät ulkoverhoukseen kestävyyteen vaikuttavat seikat ovat puumateriaali, rakenneratkaisut ja pintakäsittely. Pitkä huoltoväli saavutetaan vain, jos kaikki perusvaatimukset ovat kunnossa.

Sahatavara

Ulkoverhouspaneeleihin- ja lautoihin käytetään yleensä kuusen sydäntavaraa, koska kuollut puuaines on erittäin kosteudenkestävää. Kuusen solukko sulkeutuu puun kuivuessa sekä pinta- että sydänpuussa. Ulkoverhouspaneelin paksuuden tulisi olla vähintään 23 mm, suositus on 23-28 mm. Paksuus vähentää puun vääntyilyä. Paneelin leveys vaihtee yleensä 95 mm:n ja 220 mm:n välillä ja ponteissa on useita vaihtoehtoja. Erittäin leveät paneelit (jopa yli 300 mm) voidaan valmistaa "liimapuuna" eli useasta toisiinsa liimatuista puusoiroista. Tämä parantaa paneelin mittapysyvyyttä ja tasalaatuisuutta.

Pinnan työstö

Ulkoverhousten yleisin pintatyöstö on hienosahaus. Se voidaan tehdä joko vannesahalla tai höylällä. Vannesahalla tehty sahausjälki perinteinen työstötapa, jossa sahausjäljen karheus voi vaihdella. Höylällä tehdyssä ”sahauksessa” puun pinta uritetaan, jolloin maalin tarttuvuus pintaan on parempi. 

Suositeltavaa on, että koko maalattavan pinnan, paneelin pontti mukaan lukien, karheus on samanlainen. Lisäksi paneelin profiilissa tulisi suosia pyöristettyjä kulmia. Näin pintakäsittelylle taataan riittävä ja tasalaatuinen tarttuvuus. Mikäli panelointi tehdään vaakasuunnassa, pyöristetystä pontista vesi ja lumi valuvat paremmin pois.

Pihka

Oksien pihkaisuus on puun luonnollinen ominaisuus eikä sitä voida kokonaan estää. Nykypäivänä puun kierto metsästä loppukäyttäjälle on hyvin nopeaa, noin 6-8 viikkoa. Pihkalle ei jää aikaa kristallisoitua eli kovettua. Ongelma korostuu, jos kaato tapahtuu alkukesästä.

Puun vesiliukoiset uuteaineet tulevat kosteusvaihteluiden vaikutuksesta puun pintaan. Kun pinta lämpiää, uuteaineet valuvat pihkana ulos. Siksi ongelma esiintyy varsinkin etelänpuoleisilla seinillä. Puun lämpiäminen on voimakkaampaa tummansävyisillä pinnoilla.

Pihkaa voidaan välttää parhaiten valitsemalla mahdollisimman pieni- tai vähäoksainen puutavara tai vaalea pintakäsittely.

Rakenneratkaisut

Yleisin rakennustapa on vaakaverhouspanelointi. Sekä vaaka- että pystypaneloinnissa tulisi välttää jatkoskohtia, koska päätypuupinta imee runsaasti kosteutta. Kiinnitys voidaan tehdä joko paneelin päältä tai piilonaulauksena pontista, jollon pintaa ei jää näkyvää kiinnitystä.

Tuuletusraon leveyden on oltava vähintään 25 mm ja ulkoverhouksen etäisyys maasta vähintään 500 mm. Ulkoverhouksen alareunassa tulee olla tippanokka, jonka kautta vesi valuu pois. Kattoräystään ja  ikkunoiden vesipellityksen avulla estetään veden valuminen seinää pitkin, mikä osaltaan suojaa ulkoverhousta kosteusvaurioita.

Ilmansuunnalla on oleellinen merkitys ulkoverhouksen kestävyyteen, sillä etelänpuoleinen seinä saa osakseen huomattavasti enemmän auringon UV-säteilyä kuin pohjoinen seinä. UV-säteilyn haittavaikutukset kohdistuvat ennenkaikkea kuultaville pinnoille.

Ulkoverhouksen perusvaatimuksia