Yleistietoa ulkoseinien pintakäsittelystä

Puuverhous

Maalaus suojaa puupintaa säältä sekä vähentää puun kosteusvaihtelun aiheuttamaa elämistä ja pidentää näin puurakenteen ikää. Maalattu ja säännöllisesti huollettu sekä huoltomaalattu puutalo kestää vaivatta aikaa ja säätä. Oikein tehty, laadukas maalaus pysyy puhtaana liasta ja säilyttää värinsä sekä pitää rakennuksen ulkonäön siistinä. 

Nykyään pintamaalina käytetään pääasiassa akrylaattimaalia. Sen säänkestävyys, sekä sävyn ja kiillon pysyvyys ovat erinomaiset. Nykyaikaiset akrylaattimaalit ovat hengittäviä niiden mikrohuokoisuuden vuoksi.  

Puupintoja rasittavat ulkoiset tekijät. Niistä merkittävimpiä ovat sade, ilmankosteus, auringon UV -säteily sekä sienikasvustot. Näiden lisäksi lämpötilavaihtelut, tuuli ja ilman epäpuhtaudet muuttavat pintakäsiteltyä puuta. Lisätietoa sahatavarasta ja rakenneratkaisuista.

Hirsipinta 

Hirsi on teollisesti puusta valmistettu, massiivinen, lähinnä seinämateriaalina käytettävä rakennustarvike.  Ilman suhteellinen kosteus vaikuttaa myös hirren kosteuteen. Hirren kosteus vaihtelee eri vuodenaikoina ympäröivässä ilmassa olevan suhteellisen kosteuden mukaan. Hirsi imee itseensä kosteutta tai luovuttaa sitä ympäristöönsä olosuhteista riippuen. 

Hirsipinnat kannattaa käsitellä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Auringonvalo hajottaa puun pintaa ja lisäksi puu harmaantuu ja nukkaantuu nopeasti. 

Hirsipinnat vaativat pintakäsittelyaineelta erityistä hengittävyyttä. Kuullotteet ovat kalvoa muodostamattomia pintakäsittelytuotteita ulkokäyttöön. Ne suojaavat puupintoja kosteudelta, likaantumiselta ja sävytettynä auringon UV-säteilyltä. 

Hirsipinnat on mahdollista käsitellä myös peittäväksi. Peittosuojat ovat tähän käyttötarkoitukseen sopivia tuotteita. Ne muodostavat ohuen, vesihöyryä läpäisevän kalvon jättäen puun luonnollisen syykuvioinnin kauniisti näkyviin. 

Kiviainespinta

Betonin käyttö julkisivuissa lisääntyi 1960- luvulla. Yleisimmin käytetty rakennetyyppi oli sandwich-rakenne. Tätä rakennetta käytettiin hyvin laajasti 1960 – 1970- luvuilla asuinkerrostaloissa.  Ulkona olevien betonipintojen ulkonäkö muuttuu vanhetessaan lähinnä pölyn ja sateen vaikutuksesta. Likaantumista voivat aiheuttaa myös kalkkivuodot ja pintaan juurtuva kasvisto.  

Alumiinipinta

Julkisivuissa on mahdollista käyttää jauhemaalattua alumiinilevyä. Levyt ovat pääsääntöisesti tehdasmaalattuja julkisivukasetteja. Teknoksen INFRALIT jauhemaalit ovat ympäristöystävällisiä, täysin liuotteettomia eivätkä aiheuta VOC -päästöjä. Lisäksi ne ovat paloturvallisia ja erittäin säänkestäviä. Värivaihtoehdot ovat rajattomat, lisäksi valittavana on erilaisia struktuuripintoja. 

 Huoltomaalaus

Tärkeimmät ulkoverhoukseen kestävyyteen vaikuttavat seikat ovat puumateriaali, rakenneratkaisut (korkea sokkeli, pitkät räystäät) ja pintakäsittely. Maalipinnan hilseily ja värin haalistuminen ovat merkkejä huoltomaalauksen tarpeesta. 

Ennen huoltomaalaukseen ryhtymistä on selvitettävä julkisivun maalipinnan kunto ja aikaisemmin käytetyn maalin tyyppi. Maalausyhdistelmä valitaan MaalausRYL2012 mukaisesti joko pesumaalaukseksi (B), huoltomaalaukseksi (C) tai korjausmaalaukseksi (D).  

Eniten käytetty käsittely-yhdistelmä huoltomaalaus CSuunniteltaessa B ja D käsittely-yhdistelmiä ota yhteyttä suunnittelijapalveluun. 

Huoltomaalauksen ajankohta

Huoltomaalauksen tarve vaihtelee eri rakenneratkaisujen ja ilmansuuntien mukaan. Etelänpuoleisilla seinillä huoltomaalausta tarvitaan todennäköisesti aikaisemmin kuin pohjoispuolella. Mikäli huoltomaalaus tehdään vain osalle seinistä ja käytettävä maali on samaa kuin aikaisemmin, uusi maalipinta näyttää todennäköisesti kirkkaammalta kuin osittain haalistunut vanha maalipinta.

Huoltomaalaus on tarpeellista silloin, kun pinta on kulunut tai vaurioitunut niin, että se on menettänyt esteettisen tai suojaavan merkityksensä (kuten hilseily, halkeilu, liituuntuminen). Ehjällä maalipinnalla esiintyvät homesienet sekä levä voidaan yleensä poistaa pelkällä homepesulla. Lopputulos on kuitenkin pysyvämpi, jos pesty pinta lisäksi ylimaalataan. Sieni- ja leväkasvustoa aiheuttavat syyt olisi selvitettävä ja mahdollisuuksien mukaan poistettava. Levää esiintyy yleensä pinnoilla, joiden läheisyydessä on rehevää kasvillisuutta. 

Ympäristötekijät vaikuttavat negatiivisesti maalipintaan. Tuuli ja sade kuljettavat mukanaan epäpuhtauksia, jotka seinän pintaan jäädessään saattavat aiheuttaa pintahometta. Siksi julkisivun pesu säännöllisin väliajoin auttaa pidentämään huoltomaalausväliä.

Maalipinnan kuntoarvio on tarkoitettu suoritettavaksi kiinteistön kuntoarviota täydentävänä, pääosin aistinvaraisesti tehtynä selvityksenä, jonka tekee maalausalan asiantuntija. Maalipinnan kuntoarviosta saadaan tiedot maalipinnan huollon tai korjauksen toimenpiteiden ja niiden ajoituksen suunnitteluun. 

 

Maalipintojen vaurioitumisasteet 

Vaurioitumisaste on tärkein lähtökohta valittavalle käsittely-yhdistelmälle. Vaurioitumisasteella ilmoitetaan huoltoja korjausmaalausyhdistelmiä määriteltäessä vanhan maalausalustan kunto. Alustan kunto vaikuttaa esikäsittelyn tyyppiin. Vaurioitumisaste esitetään sanallisessa muodossa tai ilmoitetaan numerotunnukset, S F S - E N I S O 4628. 

 
0 = täysin virheetön maalipinta  

1 = pinnat, jotka edellyttävät ainoastaan pesumaalausta (B)  

2...3 = vaurioituneet pinnat, jotka edellyttävät eriasteisia vanhan maalin poistoja sekä tasoitus- ja silotustöitä  - huoltomaalaus (C) 

4...5 = vaurioituneet pinnat, jotka edellyttävät vanhan maalin ja mahdollisesti myös vanhan tasoituksen kokonaan poistoa, jonka jälkeen uudelleentasoitus ja silotus ulkonäköluokan mukaan. - korjausmaalaus (D) 

Ulkomaalauksessa vanhan maalityypin tunnistaminen on tärkeää. Tämä ei välttämättä ole helppoa edes alan asiantuntijalle ja tehtävää vaikeuttaa usein se, että maalikalvo muodostuu useista eri maalityypeistä.  

Ota yhteyttä suunnittelijaneuvontaan suunnittelijaneuvonta@teknos.fi tai 09-50609560 mikäli tarvitset alusta-analyysia. 

Lisätietoa rakennuksen maalipinnan kuntoarvioinnista.

kuultavat sävyt ulkona

Ulkona käytettävien kuutavien käsittelyjen tulisi aina olla värillisiä. Pigmentti eli värihiukkanen pysäyttää auringon UV säteilyn, joka pyrkii hajottamaan puun pintasolukkoa ja puun omaa sideainetta ligniiniä. Ligniinin hajoaminen aiheuttaa puun harmaantumisen ja mahdollisen pintakäsittelyaineen halkeilun. Halkeamista vesi pääsee puun sissään aiheuttaen pintahometta ja pinnoitekalvon hilseilyä.

Mitä enemmän värihiukkasia on, sitä paremmin pintakäsittely kestää. Toisin sanoen, mitä voimakkaampi ja peittävämpi kuultavan tuotteen väri on, sitä paremmin se suojaa auringolta. Täysin väritön kuullote tai lakka ei anna puulle juuri mitään suojaa. Näin käsitelty puu harmaantuu lähes yhtä nopeasti kuin käsittelemätön.  

Myös pigmenteissä on eroja ja värillä on väliä. Esimerkiksi rautaoksidia sisältävien keltaisten ja punaisten pigmenttien UV-kesto on selkeästi parempi kuin orgaanisten sinisten. Myös maalin sideainetyypillä on osansa värinkestossa – öljymaalattujen sinisten talojen nopea haalistuminen on tuttu ilmiö. 

Kaikkein kuluttavin paikka kuultavalle tuotteelle on vaakapinta, jonka päälle vesi tai lumi jää seisomaan pitkiksi ajoiksi. Typillinen esimerkki tästä on säältä suojaamaton terassi. Kyseisissä kohteissa suositellaan käytettäväksi pintakalvoa muodostamattomia tuotteita ja pinnan huoltokäsittelyä vuosittain.